Rovaniemen kylissä kulttuuriperinteet elävät ja voivat hyvin

Songassa tervaa on tehty muinaisista ajoista lähtien. Perinteistä muistuttavat esimerkiksi kadunnimi Tervahaudantie sekä vanhojen tervahautojen jäänteet vaarojen päällä. Vanha perinneosaaminen haluttiin elvyttää ja nyt tervahauta on koottu Sonkaan kesäisin jo 35 vuoden ajan. 

Kyläyhdistyksen jäsenet Esko Kulusjärvi ja Hannele Mölläri kertovat tervanpolton olevan kylän yhteinen ja mieluinen projekti, joka huipentuu kesäisiin tervajuhliin. 

Kulusjärvi, joka on toiminut viimeiset viisi vuotta kylän tervamestarina, nimittää itseään yhä oppilaaksi toisten joukossa. 

– Vaikka tervanpoltolla on pitkät perinteet ja toiminta periaatteessa samaa vuosisadasta toiseen, se on myös jatkuvaa oppimista ja homman kehittämistä. Toiset vuodet ovat parempia kuin toiset, Esko Kulusjärvi kertoo.

Sonka-Napapiirin kyläyhdistyksen omistamalle Oitolanrannan virkistysalueelle on valettu betonista pysyvä tervahauta perinteisen mallin mukaisesti. Suppilomaiseen hautaan ladotaan tervakset, joita kyläläiset keräävät metsistä pitkin kesää. Tervaskantojen hakupäivät sovitaan yksityisten metsänomistajien ja Metsähallituksen kanssa. 

Kahden vuoden ajan tervaksia on saatu Lohinivasta, talkoolaisena toimivan metsänomistajan lahjoituksena. Tervaskannot pilkotaan pilkkeiksi talkoovoimin. 

Kylien välinen yhteistyö toimii siis tälläkin tavoin.

Tervanpoltto kestää yötä päivää noin viisi vuorokautta, riippuen haudan koosta. Poltettavaa hautaa ei hetkeksikään voi jättää vartioimatta, joten vahtivuorot jaetaan talkoolaisten kesken. 

– Tervanpoltto ei ole mitään nopeaa puuhaa. Tervahaudan valmisteluista valmiin tervan saamiseksi aikaa kuluu isolta porukalta noin 600 talkootuntia. Tämä on tällaista hidasta käsityötä, Kulusjärvi laskeskelee.

– Ei tätä hommaa kannattaisi ilman aktiivisia talkoolaisia tehdäkään, Kulusjärvi ja Mölläri summaavat.

Yhdestä pilkekuutiosta syntyy noin 30 litraa tervaa sekä lisäksi poltossa syntyviä oheistuotteita. Kahden viime vuoden ajan Songan noin 5-6 kuution haudasta on saatu ennätysmäärä, jopa 200 litraa tervaa. Kun aiemmin tervaa poltettiin lähinnä oman kylän tarpeisiin, nyt sitä riittää myös myyntiin asti.

– Kaikki terva mitä jaksetaan tehdä, menee kaupaksi,  Kulusjärvi kertoo.

Perinteisesti tervaa on käytetty esimerkiksi veneiden, rekien tai vaikkapa pitkospuiden suojaamiseen. Songasta tervaa ostavat myös esimerkiksi yksityiset perinneyhdistykset, joiden omistamien rakennusten paanu- ja lautakatot tervataan kestämään Suomen sääolosuhteita.

Hannele Mölläri kertoo tyttärensä valmistavan tervasta esimerkiksi tervasaippuaa ja -voidetta.

Tervanpolton oheistuotteena syntyy myös tervankusta, eli veden ja poltosta syntyvien aineiden seosta. Voimakastuoksuista nestettä voidaan käyttää tehokkaana sääskenkarkottimena tai löylyvedessä tuoksuna. 

Tervankusta syntyy itse asiassa tervahaudassa niin paljon, että uusia ideoita aineen jatkojalostamiseen kaivataan. Tervahaudasta hyödynnetään myös pitkään hehkuva hiillos. Hiilet kerätään, siivilöidään ja säkitetään, jolloin saadaan hyviä ja kuumia grillihiiliä. 

Songan kyläyhdistys myy tervanpoltossa syntyviä tuotteita omien tervajuhliensa ja joulumarkkinoidensa ohella esimerkiksi Rovaniemen Wanhoilla Markkinoilla ja Rovaniemen kotiseutumuseolla järjestettävillä Sadonkorjuumarkkinoilla. Tervanpoltosta saatavien tuotteiden myynnillä tuetaan kyläyhdistyksen toimintaa. 

Songan perinteisiä tervajuhlia vietetään lauantaina 13.7 Oitolanrannassa, mutta itse tervahauta sytytetään kuumien kesien ja paloturvallisuuden vuoksi vasta elokuussa. Tervahaudan polttamista ja tervantekoa voi tulla seuraamaan Oitolanrantaan myös tuolloin elokuun puolen välin paikkeilla.  

Narkauksen perinnepäivillä esitellään katoavia kädentaitoja

Narkauksen perinnepäivää (aiemmin nimellä Narkauspäivät) on vietetty jo neljä kertaa. Perinnepäivä tuo yhteen kylän paikallisia osaajia, joiden kädentaitoja pääsee ihastelemaan – ja miksei itsekin kokeilemaan. 

Perinnepäivää järjestänyt Juha Seppälä kertoo, että viime vuonna Perinnepäivässä poltettiin tervaa tynnyrissä, leivottiin rieskaa ja tehtiin saunavastoja. 

– Eri vuosina on pyritty esittelemään erilaisia perinnetaitoja taonnasta vitsanvääntöön ja keppihevosten valmistukseen, Seppälä kertoo. -Osaajat löytyvät täältä omalta kylältä, vaikka muualtakin saisi tulla mukaan. 

Perinneosaamisen esitteleminen näytöksissä ja tapahtumissa on tärkeää taitojen ylläpitämisen ja jatkuvuuden kannalta, koska nykyään perinteisiä menetelmiä ei enää oikeastaan opeteta – kaikki tehdään koneellisesti. 

Seppälän mukaan esimerkiksi puutöiden tekemistä käsityökaluilla voitaisiin opettaa kursseillakin, jolloin kädentaitoon yhdistyisi meditatiivinen, hidas ja hiljainen rauha. 

– Suomessa kädentaitojen osaaminen pitäisi nostaa uuteen arvostukseen. Toivon, että perinnetaitoja osattaisiin arvostaa ennen kuin ne katoavat kokonaan, Seppälä sanoo.

Perinteet ja osaaminen muuttuvat luonnollisesti ajan myötä ja aiemmin normaalit, jokapäiväiset työt muuttuvat erikoisosaamiseksi. Esimerkiksi kimpiastian, eli puisen tiinun valmistus oli ennen taito, joka osattiin joka talossa. Nyt se on erikoisuus, jonka harva taitaa. 

Eri alueilla ja paikkakunnilla samaan käyttötarkoitukseen tarkoitetut tuotteet tai esineet näyttävät usein erilaisilta, johtuen paikkakunnilta saatavista materiaaleista, vallitsevista keleistä tai ihan vain tarpeistakin. Kädentaidoissa merkittävää on myös, kuka tekijä on ja kuinka taitava hän on.  

Kiinnostuitko?

Jos haluat mukaan kylien toimintaan, esimerkiksi tervanpolton tai muun perinneosaamisen tiimoilta, ota yhteyttä: 

songankyla (at) gmail.com (Sonka-Napapiirin kyläyhdistys)
lapinnaava.info (at) gmail.com (Narkauksen perinnepäivä)