Merkityksellistä hyvinvointia yhteisöviljelystä
Luonnolla, yhteisöllisyydellä ja käsintekemisellä on valtavia vaikutuksia hyvinvointiin, niin henkiseltä kuin fyysiseltäkin kantilta. Viljeleminen on perinteinen asia, joka yhdistää ihmisiä tänäkin päivänä. Uusia tapoja kasvattaa satoa ja kokoontua yhteen asian äärelle löytyy eri puolelta Rovaniemeä. Marraskoskella yhteisöviljelmä tuotti runsaasti syötävää ja sai aikaan iloa yhteisestä onnistumisesta.
Ounasjoen varrella sijaitsevassa Marraskosken kylässä kokeiltiin viime kesänä ensimmäistä kertaa yhteisöviljelyä. Viljelmän takana oleva luonnontuoteneuvoja ja -jalostaja Jenni Sjöman kertoo idean syntyneen viljelemisen suuresta työmäärästä ja kokeilunhalusta.
– Marraskosken tilan pelloilla on kyllä aiemminkin viljelty kaikenlaista, esimerkiksi perunaa. Peltoja ei kuitenkaan kovin rytmikkäästi hoidettu – niitä perunoita lukuunottamatta. Minä näin sekakasvuiset pellot kuitenkin mahdollisuutena. Viime keväänä sitten ehdotin, että kokeiltaisiin yhteisviljelyä pienellä porukalla, Sjöman sanoo.
Marraskosken yhteisöviljelmiltä saatiin runsaasti satoa, mutta viljely vaatii myös aikaa ja resursseja. Kuva: Arttu Nieminen
Sopiva porukka tutuista tyypeistä löytyi ja suuntaviivat sekä suunnitelmat viljelyksille tehtiin keväällä. Hoitovuorot jaettiin tasaisesti porukan kesken. Hyvä suunnittelutyö loi perustaa kesän puuhille, mutta yllätyksiäkin koettiin.
– Homma saatiin hyvin luistamaan, mutta paljon myös opittiin matkan varrella. Esimerkiksi alkukesän kiireisiin, eli kitkemiseen ja maan kattamiseen olisi pitänyt varata enemmän työvoimaa.
Marraskoskella yhteisöviljelijät eivät olleet paikallisia kyläläisiä, vaan kulkivat kaupungista viljelyksille, joten heiltä vaadittiin erityistä sitoutuneisuutta toimintaan. Talkoot, juhlat ja yhteinen päämäärä sitoutti viljelyksille ja rakensi porukkaan hienon yhteishengen.
Käsien upottaminen multaan, fyysinen ahertaminen ja luonnossa oleilu antoi yhteisölle terapeuttisen hyvinvointikokemuksen.
– Minä halusin seurata yhteisöä, – ja itseänikin – hyvinvoinnin näkökulmasta, että millaisia fiiliksiä viljely tuottaa. Minulle tärkein merkitys koko yhteisviljelyllä oli se matka mikä yhdessä kuljetaan, ei pelkästään sato tai tuotos, Sjöman summaa.
Potunnostoa porukalla. Kuva: Esa Nikamaa
Permakulttuuria ja satoisia kasveja
Sjöman kannattaa ja toteuttaa viljelyssään ekologiseen arvopohjaan ja laatuun perustuvaa permakulttuuria. Siinä huolehditaan niin maan kuin ihmisten hyvinvoinnista mm. hoitamalla ja viljelemällä kestäviä, monivuotisia kasveja. Jos kuitenkin halutaan runsas ja ruokaisa sato, yksivuotiset kasvit voivat olla parempi vaihtoehto viljelyyn.
Marraskoskella kokeiltiin monivuotisten lajikkeiden lisäksi myös yksivuotisia lajeja tarpeeseen, eli syötäväksi. Runsaasti satoa saatiin esimerkiksi perunoista, kesäkurpitsoista, porkkanoista, mangoldista, sipuleista ja nauriista.
Oman maan satokasvit ovat paitsi terveellisiä ja herkullisia, myös kauniita. Kuva: Jenni Sjöman
Miten tulisi sitten toimia, jos omaan kylään haluaisi perustaa uuden yhteisöviljelmän?
– Yhteisöviljelyn perustamiseen lähdetään maa edellä, eli että on se viljeltävä maa-alue. Sitten tarvitaan aktiivinen ydinporukka, joka kokoaa ympärilleen toimeliaat ja sitoutuneet viljelijät. Pienestäkin voi lähteä liikkeelle. Viljely voi olla vaikka neljän perheen juttu ja viljeltävää maata aari, Sjöman neuvoo.
Yhteisöviljelmän voi perustaa myös esimerkiksi laatikkoviljelymuotona, jolloin sen voi rakentaa minkälaiseen maastoon tahansa, esimerkiksi koulun tai kylätalon pihaan. Viljelyyn voi pyytää myös neuvoja, esimerkiksi yhteisöviljelyä tehneiltä tai etsiä tietoa netistä.
– Kannattaa kokeilla viljelemistä! Mitä vaan viljelee itse, niin siitä taidot ja osaaminen karttuu, ja saa viljelyn ihanat hyödyt; sadon sekä hyvinvoinnin. Tärkeää olisi myös ottaa lapset mukaan, koska silloin perimätieto ja taidot välittyvät myös seuraavalle sukupolvelle, Sjöman kehottaa.
Potentiaalia yhteisöviljelyyn kylissä Sjöman näkee paljonkin, koska kylissä on yhteisen ja talkootekemisen perinne jo ennestään, sekä paljon viljelemättömiä, vanhoja peltoja.
– Yhteisöviljelyä edellyttää se, että joku saa idean ja näkee yhdessä tekemisen arvon. Jokainen voi toki yksinään viljelllä, mutta siitä puuttuu se ihana yhteisö, jonka kanssa saa jakaa paitsi viljelykokemukset, mutta myös muutakin elämää ja kuulumisia, Sjöman summaa.
Yhteisöviljely tarvitsee sitoutuneen ja innostuneen porukan. Kuva: Arttu Nieminen
Kylissä on suuri potentiaali yhteisöviljelyn aloittamiseen
Noora Peltola Rovaniemen kaupunkiviljelijät ry:stä sanoo, että yhteisöviljelyn aloittaminen kylissä voi lähteä hyvin pienestä.
– Aloittaminen vaatii ennen kaikkea yhteisön kokoamista ja innostuneita vetäjiä. Toimintaa voi sitten kestävästi kasvattaa tai pienentää, riippuen käsiparien määrästä ja tarpeista eri vuosina.
Viljely-yhteisöä voi lähteä kasvattamaan esimerkiksi lähtemällä yhdessä sienestämään tai poimimaan marjoja. Kylätalon pihalle voidaan kukkien sijaan istuttaa syötäviä monivuotisia kasveja, kuten marjapensaita, jotka pärjäävät myös vähällä hoidolla.
– Yhteisöviljely voi perustua myös syötäviin permakulttuurisiin pihoihin. Viljelyalan kasvattamisessa suurin koetinkivi on jäsenten sitoutuminen. Siihen auttavat hyvä järjestelmä, esimerkiksi jäsenten vastuuviikot ja vuorojen kirjaaminen jaettuun Google-kalenteriin. Avaimet onnistumiseen ovat hyvä suunnittelu sekä sitoutunut yhteisö.
Kylissä tilanne on eri kuin kaupungissa, missä ihmisillä ei usein ole omaa pihaa tai kasvimaata, sillä kylillä maata ja tilaa riittää isoillekin projekteille. Yhteisöllisiä projekteja voi toteuttaa esimerkiksi yhteisten peltojen, kasvihuoneiden tai mehiläispesän parissa.
– Yhteisöviljelmän aloittamisen tueksi voi hakea esimerkiksi ELY-keskukselta pieninvestointirahaa, jota voi käyttää työkaluihin tai vaikka yhteisöllisen kasvihuoneen ja kastelujärjestelmän hankkimiseen. Omien tomaattien ja kurkkujen kasvatus on mukava harrastus ja tuo terveyttä monella eri tasolla. Rahoituksen saaminen taas inspiroi ja helpottaa yhteisten projektien aloittamisessa, Peltola kertoo.
Rovaniemen kaupunkiviljelijöiden puutarha ja viljelymaa sijaitsee Kemijoen rannassa. Kuva: Anna Muotka
Ennen vanhaan yhteinen työskentely pelloilla oli arkinen asia, kun pidettiin potunnostajaisia tai heinätalkoita. Nykyisen yksilöllisyyden aikakaudella uudenlaista, mutta perinteistä yhteisöllisyyttä voi luoda harrastamalla yhteisöviljelyä.
– Sadon jakaminen ja sadosta yhdessä ruuan tekeminen on syvästi iloa tuova asia. Näen, että Rovaniemen kylissä voisi olla potentiaalia tarjota myös kaupunkilaisille mahdollisuuksia peltojen tai maankäyttöön, kuten Marraskosken tilalla on tehty. Tällöin kylät saisivat uusia, aktiivisia kävijöitä omaan yhteisöönsä, Peltola sanoo.
Peltolalla on pitkä kokemus yhteisöviljelystä. Hän on aktiivinen toimija Rovaniemen kaupunkiviljelijät ry:ssä, joka viljelee Kemijoen rannassa sijaitsevaa palstaa, entistä Inapolun puistoa. Yhteisöviljelmä on perustettu vuonna 2013.
– Meillä toiminta on ollut tosi vapaamuotoista ja kaikille avointa, mutta pyrimme jakamaan vastuuta tasapuolisesti. Nyt palstalla on hybridimalli – osa maasta on vuokrapalstoja ja osa yhteisöviljelysmaata. Kun luonto ja kesät ovat aina erilaiset, niin toimintakin vaihtelee vuosittain. Kesälle 2024 viljelysuunnitelma on tehty kymmenelle sitoutuneelle yhteisöviljelijälle.
Peltola on vuoden vaihteen jälkeen aloittanut uudessa työssä Peräpohjolan Leaderin ILIMA -ilmastoviisas pohjoinen maaseutu -hankkeessa. Hankkeessa toteutetaan info-tapahtumia ja työpajoja kylille liittyen ilmastotaitoihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Jos kylillä herää kiinnostusta kestävään viljelyyn, ILIMA-hankkeen voi pyytää pitämään työpajaa esimerkiksi permakulttuurista.
Hyviä ja satoisia yksivuotisia kasveja viljelyyn pohjoisessa:
mangoldi
kesäkurpitsa
peruna
sipulit
nauris
Permakulttuuriviljelyyn sopivia kasveja:
härkäpapu
herne
raparperi
monivuotiset kukat, kuten auringonkukka